jukottaa (53-C) (taivutus [luo])

  1. (vanhahtava) olla paikallaan, seistä paikallaan, jumittaa
    Huomattuaan Pierren hän meni hänen luokseen, tarttui hänen käteensä (tätä hän ei koskaan ennen ollut tehnyt) ja taivutti sitä alaspäin, aivan kuin olisi tahtonut koetella, miten lujassa se jukottaa. (Leo Tolstoi: Sota ja rauha I (suom. Iivari Wallenius))
    Siellä ylhäällä seistä jukotti yksi valkoinen, isonlainen talo — entinen kansakoulu. — sanoi hra S — tyhjänä ja aution näköisenä. (Hilja Erkkola, Kirje Avikin Asujamille, 1932[1])

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa