käyteaine

Suomi

Substantiivi

käyteaine

1. käymistä ylläpitävä aine, käyte
2. (kuvaannollisesti) jotain aiheuttava, aikaansaava tai ylläpitävä

   Olennainen käyteaine propagandassa on liioittelu. (formin.finland.fi)

   Palkkaorjuus on paha käyteaine tuottaessaan nälkää kaikkine seurauksineen. (Emile Zola, Työ)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæy̯t̪eˣˌɑi̯neˣ/
• tavutus: käy‧te‧ai‧ne

Etymologia

yhdyssana sanoista käyte ja aine

Aiheesta muualla

• käyteaine Kielitoimiston sanakirjassa