köpittää

Suomi

Verbi

köpittää (53-C) (taivutus[luo])

1. kävellä kankein ja lyhyin askelin; köpöttää

Ääntäminen

• IPA: /ˈkøpit̪ːæːˣ/
• tavutus: kö‧pit‧tää

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• köpöttää

Johdokset

• substantiivit: köpittäminen
• verbit: köpitellä

Aiheesta muualla

• köpittää Kielitoimiston sanakirjassa