kaakkoon
- (taivutusmuoto) yksikön illatiivimuoto sanasta kaakko
- (idiomi) täysille, ääriasentoon
- Nupit kaakkoon! (Äänenvoimakkuus täysille.)
- (idiomi) tilastollisesti laskevasti alaspäin; (laajemmin) pieleen t. huonoon suuntaan
- Kurssi vetää kaakkoon.
- Menee ihan kaakkoon.
