kahisuttaa

Suomi

Verbi

kahisuttaa (53-C) (taivutus [luo])

1. aiheuttaa kahiseminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑhiˌsut̪ːɑːˣ/
• tavutus: ka‧hi‧sut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä kahista (vokaalivartalo kahis|e- + johdin -utta- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kahisuttaminen

Aiheesta muualla

• kahisuttaa Kielitoimiston sanakirjassa