kakuttaa

Suomi

Verbi

kakuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. heittää kermakakulla kasvoihin

   Belgian kohupiispa kakutettiin.

   Maailmanpankin pääjohtaja James D. Wolfensohn kakutettiin Helsingissä.

2. tehdä mieli kakkua
3. tarjota kakkua vieraille

   Meneehän sitä rahaa jos kahvittaa ja kakuttaa kaikki muistaneet.

4. (tietotekniikka, slangia) tallentaa välimuistiin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑkut̪ːɑːˣ/
• tavutus: ka‧kut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kakuttaminen

Aiheesta muualla

• kakuttaa Kielitoimiston sanakirjassa