kalahtaa

Suomi

Verbi

kalahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. päästää kova, lyhyt, hiukan vaimentunut ääni, kuten esimerkiksi lyötäessä kaksi halkoa vastakkain

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: ka‧lah‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• kalahdella, kalahdus
• verbit: kalauttaa
• substantiivit: kalahtaminen

Aiheesta muualla

• kalahtaa Kielitoimiston sanakirjassa