kalka

Guugu yimithirr

Substantiivi

kalka

1. rinnakkainen kirjoitusasu sanasta galga

Islanti

Verbi

kalka

1. kalkita (värjätä kalkilla)
2. kalkita (seostaa kalkin kanssa)
3. kalkkeutua (senilisoitua)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkʰal̥ka/

Etymologia

• sanasta kalk ('kalkki') ja verbijohtimesta -a

Puola

Substantiivi

kalka f.

1. kalkkeeripaperi; hiilipaperi
2. (kielitiede) käännöslaina

Ruotsi

Verbi

kalka (1)

1. kalkita