kalkkeutua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kalkkeutua (52-F) (taivutus[luo])
- kerätä itseensä kalkkia
- Pian roomalaisvallan lakattua tunneli kalkkeutui ja vesi likaantui.
- kovettua
- Bakteerimassa voi syljen vaikutuksesta kalkkeutua hammaskiveksi.
- Luut alkavat haurastua ja verisuonet kalkkeutua.
- (puhekieltä) ikääntyä, vanheta
Ääntäminen muokkaa
- tavutus: kalk‧keu‧tu‧a / kalk‧ke‧u‧tu‧a
Käännökset muokkaa
1. kerätä itseensä kalkkia
|
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kalkkeuma, kalkkeutuma
Aiheesta muualla muokkaa
- kalkkeutua Kielitoimiston sanakirjassa