kantasana

Suomi

Substantiivi

kantasana

1. (kielitiede) johdetun sanan alkuperäinen, johtamaton muoto; usein erityisesti sellainen kantamuoto, joka ei ole kertaakaan johdettu, eli kielen alkuperäinen sana tai lainasana lainamuodossaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪ɑˌsɑnɑ/
• tavutus: kan‧ta‧sa‧na

Etymologia

yhdyssana sanoista kanta ja sana

Käännökset

1. johdetun sanan alkuperäinen, johtamaton muoto

viro: tüvisõna

Liittyvät sanat

• johdos
• johtopääte, johdin

Aiheesta muualla

• VISK: § 157 Termien selvennystä
• VISK: Määritelmät: kantasana
• kantasana Kielitoimiston sanakirjassa
• kantasana Tieteen termipankissa