karaistua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
karaistua (52) (taivutus[luo])
- tottua sellaiseen, mikä edellyttää fyysistä tai psyykkistä lujuutta tai kestävyyttä
- (harvinainen) tulla karkaistuksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑrɑi̯sˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ka‧rais‧tu‧a
Etymologia muokkaa
- verbistä karaista
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- karaistua Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
karaistua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karaistu