karauttaa

Suomi

Verbi

karauttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. ratsastaa vauhdikkaasti ja komeasti

   Taas tömisi piha ja laskusilta, kun kymmenen huovia karautti sen poikki kaupunkiin päin – –. (Santeri Ivalo: Anna Fleming, 1898)

2. rykiä

   karautti kurkkuaan

Käännökset

1. ratsastaa vauhdikkaasti ja komeasti

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karauttaminen
• verbit: karautella

Aiheesta muualla

• karauttaa Kielitoimiston sanakirjassa