karjalantaa

Suomi

Substantiivi

karjalantaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karjalanta

Verbi

karjalantaa (54-J) (taivutus[luo])

1. kääntää tai tulkata karjalaksi

Etymologia

johdos substantiivista karjala (vartalo karjala- + johdin -nta- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: karjalannettu
• substantiivit: karjalannos, karjalannus, karjalantaja, karjalantaminen
• verbit: karjalantua

Aiheesta muualla

• karjalantaa Kielitoimiston sanakirjassa