karttua

Suomi

Substantiivi

karttua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karttu

Verbi

karttua (52-C) (taivutus[luo])

1. tulla kokoon, kertyä, kasaantua

   Tietämyksemme karttuu päivä päivältä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrt̪ːuɑˣ/
• tavutus: kart‧tu‧a

Käännökset

1. tulla kokoon

englanti: accumulate

ranska: augmenter

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karttuminen, kartunta
• verbit: kausatiivinen kartuttaa

Aiheesta muualla

• karttua Kielitoimiston sanakirjassa