kaukolämpö

Suomi

Substantiivi

kaukolämpö

1. lämmitystekniikka, jossa voimalaitoksessa tai lämpökeskuksessa lämmitetään vettä, johdetaan se kiinteistöjen lämmönjakokeskukseen ja sen jälkeen taas voimalaitokseen tai lämpökeskukseen takaisin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑu̯koˌlæmpø/
• tavutus: kau‧ko‧läm‧pö

Etymologia

yhdyssana sanoista kauko- ja lämpö

Käännökset

1. lämmitystekniikka

englanti: district heating ruotsi: fjärrvärme

saksa: Fernwärme f.

Liittyvät sanat

• lämpöhuolto
• lämmönjakokeskus
• lämmönsiirrin, lämmönvaihdin
• teollisuushöyry

Vieruskäsitteet

• kaukokylmä, kaukojäähdytys

Yhdyssanat

kaukolämpökeskus, kaukolämpöputki, kaukolämpöverkko

Aiheesta muualla

• kaukolämpö Kielitoimiston sanakirjassa