kaukopuhelu

Suomi

Substantiivi

kaukopuhelu

1. lankaverkon puhelu, joka yhdistetään suuntanumeroa käyttäen toisen alueellisen verkon alueelle

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑu̯koˌpuhelu/
• tavutus: kau‧ko‧pu‧he‧lu

Etymologia

yhdyssana sanoista kauko- ja puhelu

Käännökset

1. kauas suuntautuva puhelu

englanti: long-distance call

viro: kaugekõne

Liittyvät sanat

• paikallispuhelu
• ulkomaanpuhelu

Aiheesta muualla

• kaukopuhelu Kielitoimiston sanakirjassa