keikauttaa

Suomi

Verbi

keikauttaa (53-C) (taivutus [luo])

1. kaataa äkillisesti nurin
2. heilauttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯kɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈkei̯kɑu̯t̪ːɑːˣ/
• tavutus: kei‧ka‧ut‧taa / kei‧kaut‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä keikuttaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: keikauttaminen

Aiheesta muualla

• keikauttaa Kielitoimiston sanakirjassa