ketara

Suomi

Substantiivi

ketara

1. (vanhahtava) reen jalaksen ja kaustan välinen tukipuu, kaplas

   Lähtönykäyksessä kaustat pitävät pankot ja ketarat pystyssä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈket̪ɑrɑ/
• tavutus: ke‧ta‧ra

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• ketarapari

Idiomit

ketarat ojossa – jalat taivasta kohti

Aiheesta muualla

• ketara Kielitoimiston sanakirjassa