kiertokoulu

Suomi

Substantiivi

kiertokoulu

1. koululaitosmuoto, jossa ei ollut omaa koulurakennusta, vaan opettaja liikkui kylästä toiseen opettamassa lapsia siten, että koulurakennuksena toimi yleensä jokin kylän taloista, kievari tai esimerkiksi pappila

   Kiertokoulua pidettiin vuorotellen kylän taloissa aivan samalla tavalla kuin myöhemmin on monissa kylissä pidetty pyhäkoulua.

   1900-luvun alussa oli vielä seurakunnan ylläpitämä kiertokoulu toiminnassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯rt̪oˌkou̯lu/
• tavutus: kier‧to‧kou‧lu

Etymologia

yhdyssana sanoista kierto ja koulu

Aiheesta muualla

• kiertokoulu Kielitoimiston sanakirjassa