kierto

Suomi

Substantiivi

kierto (1-K)

1. kiertämisen tapahtuma

   Liikkeissä kierto on alennusmyynneissä kiertämisen työläin vaihe.

   Voltin kierto eli volttaus on tasotusajojen lähdön alkutoimi ravikilpailuissa.

2. jokin kiertojen (Convolvulus) suvun kasvi
3. eläinvoimin toteutettu voimakoneen edeltäjä

   Juhtaeläimiä ja muita kotieläimiä on käytetty kierroissa vedenpumppaamisen ja mm. ponttoiden voimanlähteenä.

4. viljelykierron ala

   Kierrot jaetaan lohkoihin, joissa kierrätystä toteutetaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯rt̪o/
• tavutus: kier‧to

Liittyvät sanat

• kierros
• kiertue
• kiertyä
• kiertäjä
• kiertäminen
• kietoa
• voimakone
• volttaus

Johdokset

• substantiivit: kiertolainen

Yhdyssanat

hevoskierto, ilmankierto, kiertoaika, kiertoajelu, kiertoasento, kiertoaura, kiertohaastattelu, kiertohaka, kiertoheiluri, kiertoilmaisu, kiertoilmaus, kiertoilmauuni, kiertojako, kiertokanki, kiertokasvi, kiertokasvit, kiertokaula, kiertokauppa, kiertokela, kiertokirje, kiertokoe, kiertokoulu, kiertokulku, kiertokysely, kiertokäynti, kiertokäämi, kiertoliike, kiertoliittymä, kiertolintu, kiertomagneetti, kiertomatka, kiertomuuntaja, kiertomyymälä, kiertomäntä, kiertomäntämoottori, kiertonikama, kiertonivel, kiertonopeus, kiertonäyttely, kiertopalkinto, kiertopiste, kiertopoikkeama, kiertopokaali, kiertoprosessi, kiertopumppu, kiertorata, kiertorautamittari, kiertosuunnitelma, kiertosuunta, kiertotie, kiertotähdistö, kiertotähti, kiertouuni, kiertovaaka, kiertovaihtelu, kiertovesipumppu, kiertoviljely, kuukautiskierto, kuunkierto, luonnonkierto, lymfakierto, lämmönkierto, peltokierto, päivänkierto, rahankierto, säätykierto, työkierto, urakierto, verenkierto, veronkierto, viljelykierto, ydinpolttoainekierto

Aiheesta muualla

• kierto Kielitoimiston sanakirjassa
• kierto Tieteen termipankissa