kiertolainen

Suomi

kiertolainen (38)

seudulta toiselle kiertelevä henkilö
Kiertolaiset hankkivat toimeentulonsa satunnaisilla tavoilla.
satelliitti; se joka kiertää
Kuu on maapallon ainoa luonnollinen kiertolainen.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiertolainen	kiertolaiset
genetiivi	kiertolaisen	kiertolaisten kiertolaisien
partitiivi	kiertolaista	kiertolaisia
akkusatiivi	kiertolainen; kiertolaisen	kiertolaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiertolaisessa	kiertolaisissa
elatiivi	kiertolaisesta	kiertolaisista
illatiivi	kiertolaiseen	kiertolaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiertolaisella	kiertolaisilla
ablatiivi	kiertolaiselta	kiertolaisilta
allatiivi	kiertolaiselle	kiertolaisille
muut sijamuodot
essiivi	kiertolaisena (kiertolaisna)	kiertolaisina
translatiivi	kiertolaiseksi	kiertolaisiksi
abessiivi	kiertolaisetta	kiertolaisitta
instruktiivi	–	kiertolaisin
komitatiivi	–	kiertolaisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiertolaise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kiertolais-

1. henkilö