Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiertäjä (10)[1]

  1. henkilö, joka kiertää jotakin
    maankiertäjä
  2. henkilö, joka kiertää jonkin (myös kuvaannollisesti)
    Tietyöaidan kiertäjä ajoi märkään sementtiin.
    veronkiertäjä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯rt̪æjæ/
  • tavutus: kier‧tä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiertäjä kiertäjät
genetiivi kiertäjän kiertäjien
(kiertäjäin)
partitiivi kiertäjää kiertäjiä
akkusatiivi kiertäjä;
kiertäjän
kiertäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi kiertäjässä kiertäjissä
elatiivi kiertäjästä kiertäjistä
illatiivi kiertäjään kiertäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiertäjällä kiertäjillä
ablatiivi kiertäjältä kiertäjiltä
allatiivi kiertäjälle kiertäjille
muut sijamuodot
essiivi kiertäjänä kiertäjinä
translatiivi kiertäjäksi kiertäjiksi
abessiivi kiertäjättä kiertäjittä
instruktiivi kiertäjin
komitatiivi kiertäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiertäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10