kiistämätön

Suomi

Substantiivi

kiistämätön (34-C)

1. sellainen mikä ei ole kiistettävissä

   Tämä lienee ilmeisen kiistämätön fakta.

2. sellainen mitä ei ole kiistetty

   Tämä hypoteesi on toistaiseksi säilynyt kiistämättömänä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːst̪æˌmæt̪øn/
• tavutus: kiis‧tä‧mä‧tön

Käännökset

1. sellainen mikä ei ole kiistettävissä

englanti: undeniable

ruotsi: oförnekbar, oförneklig

2. sellainen mitä ei ole kiistetty

englanti: undenied

ruotsi: oförnekad