kinkata

Suomi

Verbi

kinkata (73-A) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) kävellä laahustaen, ontuen tai muuten vaivalloisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiŋkɑt̪ɑ/
• tavutus: kin‧ka‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kinkkaaminen

Lähikäsitteet

• konkata, lenkata, linkata