kiselalg
Substantiivi
muokkaakiselalg yl. (3) (yks. määr. kiselalgen [luo], mon. epämäär. kiselalger [luo], mon. määr. kiselalgerna [luo])
- (kasvitiede) piilevä (Diatomae)
kiselalg yl. (3) (yks. määr. kiselalgen [luo], mon. epämäär. kiselalger [luo], mon. määr. kiselalgerna [luo])