kiv

Liivi

Substantiivi

ki (ki’v; gen kiv, part kivvõ, mon nom kivīd)

1. kivi

   Izt jetāt kiv kiv pǟlõ. – Ei jätetty kiveä kiven päälle.

Taivutus

• LEL nominityyppi 59 (ki’v) kiv

Sijamuotoja

Sijamuoto	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kiv [ki’v]	kivīd
Genetiivi	kiv [ki’v]	kivīd
Partitiivi	kivvõ [ ki’vvõ]	kivīdi
Datiivi	kivvõn [ki’vvõn]	kivīdõn
Instrumentaali	kivkõks [ki’vkõks]	kivīdõks
Illatiivi	kivvõ [ki’vvõ]	kivīž
Elatiivi	kivstõ [ki’vstõ]	kivīst

• [Hakasulut], liivin foneettinen merkintä
• Heittomerkki [’], liivin katko

Lähteet

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012

Verkkoversio: LEL 2012