kivi

Katso myös: Kivi

Suomi

Kivi

Substantiivi

kivi (7)

1. kalliolohkare, kallioperästä irronnut kiinteä kappale
2. mineraaliyhdisteet kiinteänä materiaalina
3. (kasvitiede) luumarjoihin kuuluvien hedelmien, kuten luumun ja kirsikan, siemenen sisältävä luu
4. eräiden pelien ja urheilulajien pelivälineet ja pelinappulat

   Tavoitteena on vastustajien kivien vangitseminen ympäröimällä ne valkoisilla tai mustilla kivillä. (gossa)

   Jokaisella heitolla joukkueiden kaksi pelaajaa voivat vaikuttaa kiven kulkuun harjaamalla harjalla tai luudalla jäätä kiven linjalta. (curlingissa)

   Lyöntipalloa sanotaan kiveksi. (biljardissa)

5. tiili

   Seinä on muurattu puolen kiven limityksellä.

   kivitalo, kiviseinä

6. (lääketiede) elimistössä niukkaliukoisista aineista muodostunut kasauma tai kovettuma

   Toisilla kivi poistuu itsestään virtsan mukana ja parhaimmillaan hoidoksi riittää kipulääke.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiʋi/, [ˈk̟iʋi]
• tavutus: ki‧vi

Etymologia

• suomalais-ugrilaisen kantakielen *kiwe; sukua unkarin sanalle kő

Käännökset

1. irtonainen kappale kiveä

alasaksa: Steen m. aputai: 'fatu azeri: daş bosnia: kamen m. englanti: stone, (sileä pikkukivi) pebble, rock espanja: piedra f. galego: pedra f. hindi: पत्थर hollanti: steen m. inarinsaame: keđgi islanti: steinn italia: pietra f.; (pieni irtonainen) sasso m. kiina: 石头 (shítóu), 石 kreikka: πέτρα f., λίθος kroaatti: kamen m., stijena f. kurdi: kevir m. latina: lapis m. latvia: akmens liivi: kiv mari: кӱ muinaiskreikka: λῐ́θος (líthos) m. kirjanorja: stein

norja (nynorsk): stein pohjoissaame: geađgi portugali: pedra puola: kamień ranska: pierre f.; caillou m. suomen romani: bar, barro romania: piatră f. ruotsi: sten saksa: Stein m.; (pieni, veden kuluttama) Kiesel m., Kieselstein m. serbia: kamen, камен m. slovakki: kameň m. sloveeni: 1) kamen m. 2) kamnina f. tanska: sten tšekki: kámen turkki: taş ukraina: камінь m. unkari: kő, szikla uzbekki: tosh venäjä: камень m. vepsä: kivi viro: kivi võro: kivi

2. mineraaliyhdisteet materiaalina

alasaksa: Steen m. englanti: stone espanja: piedra f. italia: sasso m. muinaiskreikka: λῐ́θος (líthos) m.

ruotsi: sten saksa: Stein m. ukraina: камінь m. venäjä: камень m.

3. kasvitiede

Ks. luu ranska: noyau m.

4. urheilu

ruotsi: sten ukraina: камінь m.

venäjä: (curling, go) камень m.

5. (lääketiede) elimistössä niukkaliukoisista aineista muodostunut kasauma tai kovettuma

englanti: stone ranska: caillot m. ruotsi: sten

saksa: Stein ukraina: камінь m. venäjä: камень

Liittyvät sanat

gabro, graniitti, gneissi kivikkoinen, lohkare, petrologia, siirtolohkare, stemu

Johdokset

• adjektiivit: kivinen, kiviperäinen
• substantiivit: kivetys, kiveys, kivikko, kivistys, kivitys, kivittäminen, kivisyys
• verbit: kivetä, kivistää, kivittää

Yhdyssanat

dolomiittikivi, hammaskivi, harmaakivi, hautakivi, hiekkakivi, hiidenkivi, hiomakivi, hohkakivi, huippukivi, jalokivi, jauhinkivi, kalkkikivi, kansalliskivi, kattilakivi, katukivi, kiilakivi, kirsikankivi, kiuaskivi, kivenhakkaaja, kivenheitto, kivenhioja, kivenjalostus, kivenjärkäle, kivenkolo, kivenkova, kivenlohkare, kivenlouhinta, kivenmukura, kivenmurikka, kivenmuru, kivenmurunen, kivenmöhkäle, kivennuoliainen, kivensiru, kiviaine, kiviaines, kiviaita, kiviarkku, kiviastia, kivibetoni, kivierämaa, kiviesine, kivihakku, kivihedelmä, kivihiili, kivihiomo, kivihuulikala, kivijalka, kivijalusta, kivijata, kivijyväisyys, kivijärkäle, kivikasa, kivikasarmi, kivikasvo, kivikasvoinen, kivikatu, kivikausi, kivikehä, kivikerros, kivikirjoitus, kivikirkko, kivikirves, kivikova, kivikukat, kivikunta, kivikylä, kivilaakeri, kivilaatta, kivilaituri, kivilaji, kivilattia, kivilohkare, kivilouhimo, kivilouhos, kivimineraali, kivimuodostuma, kivimurska, kivimurskaamo, kivimuuri, kivimöhkäle, kivinavetta, kivinilkka, kivipaasi, kivipainanta, kivipainate, kivipaino, kivipainokuva, kivipalatsi, kivipari, kivipatsas, kivipelto, kivipestä, kivipesu, kivipiira, kivipiirros, kivipilari, kiviplaneetta, kivipora, kivipuuteri, kivipylväs, kivipyykki, kivipäällyste, kivipöly, kivipölykeuhko, kivirae, kivirakennus, kivirakka, kivirapu, kiviraunio, kivireki, kiviriippa, kivirikko, kiviruukku, kiviruuti, kiviröykkiö, kivisaha, kivisammal, kiviseinä, kiviseppä, kivisilta, kivisimppu, kivisormus, kivisuola, kivitaide, kivitalo, kivitaltta, kivitasku, kivitatti, kivitavara, kiviteollisuus, kiviteos, kivitiede, kivityö, kivityökalu, kivivalli, kivivati, kiviveistos, kiviveistämö, kivivilla, kiviyrtti, koetinkivi, kompastuskivi, korukivi, kruununjalokivi, kulmakivi, kuukivi, käräjäkivi, käsikivi, laakakivi, laakerikivi, laapiskivi, laavakivi, lipeäkivi, louhoskivi, luonnonkivi, luumunkivi, maakuntakivi, magmakivi, marmorikivi, merkelikivi, mukulakivi, munuaiskivi, muurauskivi, muurikivi, muurinkikivi, myllynkivi, noppakivi, nuolukivi, nupukivi, nurkkakivi, olkakivi, palavakivi, persikankivi, peruskivi, piikivi, polttokivi, porraskivi, puolijalokivi, raakakivi, rajakivi, rakennuskivi, rakkokivi, rantakivi, rapakivi, ravunkivi, reunuskivi, riimukivi, riippakivi, ruusukivi, sappikivi, savikivi, sedimenttikivi, sepelikivi, silttikivi, smirgelikivi, suolakivi, syväkivi, tahkokivi, tasapainokivi, tiilikivi, tiiliskivi, tippukivi, tulikivi, uhrikivi, verikivi, vesikivi, vierinkivi, virtsakivi, vuolukivi

Idiomit

• kiven sisällä/sisässä – vankilassa
• kiveen hakattu — pysyvästi päätetty tms.; sellainen, jota ei voi enää muuttaa; lukkoon lyöty
• kolmas kivi Auringosta — Maa (planeetta)
• mennä kuin kuumille kiville – mennä hyvin kaupaksi
• viisasten kivi — alkemistien ihmeaine jonka kuviteltiin muuttavan metallin kullaksi; ihmelääke kaikkeen; mullistava ratkaisu

Aiheesta muualla

• kivi Kielitoimiston sanakirjassa
• kivi Tieteen termipankissa
• kivi Suomen etymologisessa sanakirjassa
• kivi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 398, 3516 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Unkari

Kivi gyümölcs (hedelmä)

Substantiivi

kivi

1. kiivi laikkuköynnösten sukuun kuuluva puuvartinen, alun perin kiinalainen köynnöskasvi, kiiviköynnös Actinidia deliciosa; sen hedelmä

Vepsä

Substantiivi

kivi (gen. kiven, mon. part. kiviä)

1. kivi

Viro

Substantiivi

kivi (gen. kivi, part. kivi, adit. kivvi]

1. kivi

   Üle kivide ja kändude. – Yli kivien ja kantojen.

   suure kivi otsa – isolle kivelle (ison kiven päälle)

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 17e (kivi)
• EKKS tyyppi 17e (kivi)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kivi	kivid
Genetiivi	kivi	kivide
Partitiivi	kivi	kive kivisid
Illatiivi	kivvi kivisse	kividesse (kivesse)

• teemamuodot lihavoitu.
• muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen

Liittyvät sanat

kivine, kalliskivi, lubjakivi, põlevkivi telliskivi, munakivi, kiviaed

Aiheesta muualla

• kivi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• kivi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro

Substantiivi

kivi (gen kiven, part kivvi)

1. kivi
2. mylly

   Läts' kivile viljä jauhma – Lähti myllylle jauhamaan viljaa.

Liittyvät sanat

Mylly

• veski, (vanh.) vesikivi; tuulõkivi