Katso myös: Kivikko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kivikko (4-A)

  1. paikka, jossa on paljon kiviä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiʋikːo/
  • tavutus: ki‧vik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kivikko kivikot
genetiivi kivikon kivikoiden
kivikoitten
kivikkojen
partitiivi kivikkoa kivikkoja
kivikoita
akkusatiivi kivikko;
kivikon
kivikot
sisäpaikallissijat
inessiivi kivikossa kivikoissa
elatiivi kivikosta kivikoista
illatiivi kivikkoon kivikkoihin
kivikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kivikolla kivikoilla
ablatiivi kivikolta kivikoilta
allatiivi kivikolle kivikoille
muut sijamuodot
essiivi kivikkona kivikkoina
kivikoina
translatiivi kivikoksi kivikoiksi
abessiivi kivikotta kivikoitta
instruktiivi kivikoin
komitatiivi kivikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiviko-
vahva vartalo kivikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kivikkoistutus, kivikkokasvi, kivikkoranta, kivikkorastas, kivikkoryhmä

Aiheesta muualla muokkaa

  • kivikko Kielitoimiston sanakirjassa