kiivi
Suomi
muokkaa
_1_Luc_Viatour.jpg)
Substantiivi
muokkaakiivi (5)
- heimon Apterygidae ja suvun Apteryx Uudesta-Seelannista peräisin olevien lentokyvyttömien lintujen yleisnimitys
- laikkuköynnösten sukuun kuuluva puuvartinen, alun perin kiinalainen köynnöskasvi, kiiviköynnös Actinidia deliciosa; sen hedelmä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiːʋi/
- tavutus: kii‧vi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivi | kiivit |
| genetiivi | kiivin | kiivien (kiivein) |
| partitiivi | kiiviä | kiivejä |
| akkusatiivi | kiivi; kiivin |
kiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivissä | kiiveissä |
| elatiivi | kiivistä | kiiveistä |
| illatiivi | kiiviin | kiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivillä | kiiveillä |
| ablatiivi | kiiviltä | kiiveiltä |
| allatiivi | kiiville | kiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivinä | kiiveinä |
| translatiivi | kiiviksi | kiiveiksi |
| abessiivi | kiivittä | kiiveittä |
| instruktiivi | – | kiivein |
| komitatiivi | – | kiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaamaorin sanasta kiwi ’kiivilintu’. Hedelmän nimi tulee sen ulkonäön ajatellusta yhteydestä lintuun, ja sen nimen kehitti eräs puutarhaliike 1959.[1]
Käännökset
muokkaa2. kasvi ja hedelmä
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- [2] hedelmä: kiinankarviainen (vanhentunut)
Yhdyssanat
muokkaakirjokiivi, pikkukiivi, ruskokiivi
Aiheesta muualla
muokkaa- kiivi Kielitoimiston sanakirjassa