kivikunta

Suomi

Substantiivi

kivikunta

1. vanhassa jaottelussa eloton luonto kasvikunnan ja eläinkunnan rinnalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiʋiˌkunt̪ɑ/
• tavutus: ki‧vi‧kun‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista kivi ja kunta

Aiheesta muualla

• kivikunta Kielitoimiston sanakirjassa