Katso myös: Lohkare

Substantiivi

muokkaa

lohkare (48)[1]

  1. suuri kappale kiveä tai muuta kiinteää materiaalia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlohkɑreˣ/
  • tavutus: loh‧ka‧re

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lohkare lohkareet
genetiivi lohkareen lohkareiden
lohkareitten
partitiivi lohkaretta lohkareita
akkusatiivi lohkare;
lohkareen
lohkareet
sisäpaikallissijat
inessiivi lohkareessa lohkareissa
elatiivi lohkareesta lohkareista
illatiivi lohkareeseen lohkareisiin
lohkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lohkareella lohkareilla
ablatiivi lohkareelta lohkareilta
allatiivi lohkareelle lohkareille
muut sijamuodot
essiivi lohkareena lohkareina
translatiivi lohkareeksi lohkareiksi
abessiivi lohkareetta lohkareitta
instruktiivi lohkarein
komitatiivi lohkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lohkaree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lohkaret-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

betonilohkare, irtolohkare, jäälohkare, kalliolohkare, kallionlohkare, kivenlohkare, kivilohkare, lohkaresavi, siirtolohkare

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48