kulmakivi

Suomi

Substantiivi

kulmakivi

1. rakennuksen yleensä kahden seinän yhtymäkohdassa sijaitseva kivi, joka sitoo seinät toisiinsa ja pitää rakennuksen koossa (myös kuvaannollisesti)

Etymologia

yhdyssana sanoista kulma ja kivi

Käännökset

1. rakennuksen yleensä kahden seinän yhtymäkohdassa sijaitseva kivi

englanti: cornerstone

Liittyvät sanat

• peruskivi (perustassa)
• huippukivi (kaaressa)