Substantiivi

muokkaa

kiveys (39)[1]

  1. alue joka on kivetty

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiʋeys/ tai /ˈkiʋey̯s/
  • tavutus: ki‧ve‧ys / ki‧veys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiveys kiveykset
genetiivi kiveyksen kiveysten
kiveyksien
partitiivi kiveystä kiveyksiä
akkusatiivi kiveys;
kiveyksen
kiveykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiveyksessä kiveyksissä
elatiivi kiveyksestä kiveyksistä
illatiivi kiveykseen kiveyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiveyksellä kiveyksillä
ablatiivi kiveykseltä kiveyksiltä
allatiivi kiveykselle kiveyksille
muut sijamuodot
essiivi kiveyksenä kiveyksinä
translatiivi kiveykseksi kiveyksiksi
abessiivi kiveyksettä kiveyksittä
instruktiivi kiveyksin
komitatiivi kiveyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiveykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiveys-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ahtokiveys, katukiveys, laattakiveys, liesikiveys, mukulakiveys, nupukiveys, reunakiveys, sepelikiveys

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiveys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39