koheltaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakoheltaa (54-I) (taivutus[luo])
- toimia (varsinkin impulsiivisen) harkitsemattomasti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkohelt̪ɑːˣ/
- tavutus: ko‧hel‧taa
Etymologia
muokkaa-lta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[1]
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kohellus, koheltaja, koheltaminen
Aiheesta muualla
muokkaa- koheltaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.