koitua (52-F) (taivutus[luo])

  1. aiheutua, seurata (olla seurauksena)
    Päätöserän nukahdus koitui joukkueen kohtaloksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoi̯t̪uɑˣ/
  • tavutus: koi‧tu‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koitua Kielitoimiston sanakirjassa