Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koneko

  1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin interrogatiivimuoto sanasta kone
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin interrogatiivimuoto sanasta kone

Etymologia muokkaa

  • sanasta kone ja liitepartikkelista -ko

Japani muokkaa

Latinisointi muokkaa

koneko

  1. rōmaji-transkriptio sanasta こねこ