korttipinkka

Suomi

Substantiivi

korttipinkka

1. pino (peli)kortteja, korttipakka

Ääntäminen

• IPA: /ˈkort̪ːiˌpiŋkːɑ/
• tavutus: kort‧ti‧pink‧ka

Etymologia

yhdyssana sanoista kortti ja pinkka

Liittyvät sanat

Anagrammit

• pankkikortti

Aiheesta muualla

• korttipinkka Kielitoimiston sanakirjassa