kostma

Viro

Verbi

kostma (inf. kosta, yks. 3. kostab)

1. kuulua (syn. kuulduma)

   kostab muusikat – kuuluu musiikkia

   Seinad kostavad läbi. – Seinistä kuuluu läpi.

   Väljast kostis sammude kaja. – Ulkoa kuului askelten ääni.

2. vastata (syn. vastama)

   ei kostnud musta ega valget – ei vastannut juuta eikä jaata

3. sanoa, lausahtaa, virkkaa; puhua puolesta, antaa kuulua

   Kõik olid tasa. Keegi ei kostnud midagi. – Kaikki olivat hiljaa. Kukaan ei virkkonut mitään.

   isa kostis oma poja eest – isä lausui poikansa puolesta

   Kostsin poisi eest rektorile paar sõna. – Puhuin rehtorille pojan puolesta pari sanaa.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 34 (s`aatma) saatma

Liittyvät sanat

• kostja

Aiheesta muualla

• kostma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• kostma sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.