kovina
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kovina
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta kova
Kroaatti muokkaa
Substantiivi muokkaa
kòvina f. (mon. gen. kȍvīnā)
Taivutus muokkaa
| Lähde | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | kovina | kovine |
| genetiivi | kovine | kovina |
| datiivi-lokatiivi | kovini | kovinama |
| akkusatiivi | kovinu | kovine |
| vokatiivi | kovino | kovine |
| instrumentaali | kovinom | kovinama |