Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kujanjuoksu

  1. (historia) rangaistusmuoto, jossa tuomitun piti juosta kahden raipoilla tai kartuilla heitä lyövän miesrivin välissä (myös kuvaannollisesti)
    Kulmunin kujanjuoksu johti keskustalaiset jakomieliseen tilanteeseen – 10 prosentin kannatuksella on vaikea esiintyä isäntänä, ja sen tietää myös SDP (talouselama.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkujɑnˌjuo̯ksu/
  • tavutus: ku‧jan‧juok‧su

Etymologia muokkaa

yhdyssana osista kuja (genetiivi) ja juoksu

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa