kujanjuoksu

Suomi

Substantiivi

kujanjuoksu

1. (historia) rangaistusmuoto, jossa tuomitun piti juosta kahden raipoilla tai kartuilla heitä lyövän miesrivin välissä (myös kuvaannollisesti)

   Kulmunin kujanjuoksu johti keskustalaiset jakomieliseen tilanteeseen – 10 prosentin kannatuksella on vaikea esiintyä isäntänä, ja sen tietää myös SDP (talouselama.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkujɑnˌjuo̯ksu/
• tavutus: ku‧jan‧juok‧su

Etymologia

yhdyssana osista kuja (genetiivi) ja juoksu

Käännökset

1. rangaistusmuoto, jossa tuomitun piti juosta kahden miesrivin välissä

englanti: running the gauntlet

Aiheesta muualla

• kujanjuoksu Kielitoimiston sanakirjassa