kuja
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakuja (10)
- pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
- Talolle vei koivujen reunustama kuja.
- kapea, rakennusten reunustama katu
- Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkujɑ/, [ˈkʷujɑ̝]
- tavutus: ku‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuja | kujat |
| genetiivi | kujan | kujien (kujain) |
| partitiivi | kujaa | kujia |
| akkusatiivi | kuja; kujan |
kujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kujassa | kujissa |
| elatiivi | kujasta | kujista |
| illatiivi | kujaan | kujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kujalla | kujilla |
| ablatiivi | kujalta | kujilta |
| allatiivi | kujalle | kujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kujana | kujina |
| translatiivi | kujaksi | kujiksi |
| abessiivi | kujatta | kujitta |
| instruktiivi | – | kujin |
| komitatiivi | – | kujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKroatia
muokkaaSubstantiivi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.