kuja

Suomi

Kuja [2]

Substantiivi

kuja (10)

1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku

   Talolle vei koivujen reunustama kuja.

2. kapea, rakennusten reunustama katu

   Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkujɑ/, [ˈkʷujɑ̝]

• tavutus: ku‧ja

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku

englanti: alley

italia: viottolo m.

2. kapea, rakennusten reunustama katu

englanti: alley italia: vicolo m.

tšekki: ulička f. turkki: sokak

Liittyvät sanat

• kj

Yhdyssanat

kauppakuja, koivukuja, kujanjuoksu, kujatanssi, kunniakuja, lehmuskuja, nauhakuja, palokuja, poppelikuja, puistokuja, puukuja, sivukuja, umpikuja

Aiheesta muualla

• kuja Kielitoimiston sanakirjassa
• kuja Tieteen termipankissa

Kroaatti

Substantiivi

kȕja f. 

1. narttu (naaraspuolinen koira)
2. (halventava) naisesta, voidaan kääntää huora

   kujo jebena! – vitun huora!

   krepaj kujo! – kuole huora!

   sestra ti je kuja – siskosi on huora

Ääntäminen

• IPA: /'kûja/
• tavutus: ku‧ja

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kȕja	kȕje
genetiivi	kȕjē	kȗjā
datiivi-lokatiivi	kȕji	kȕjama
akkusatiivi	kȕju	kȕje
vokatiivi	kȕjo	kȕje
instrumentaali	kȕjōm	kȕjama

Liittyvät sanat

• kurva, drolja, kučka

Aiheesta muualla

• kȕja Hrvatski jezični portal
• kȕja Školski rječnik hrvatskoga jezika