kulmakunta

Suomi

Substantiivi

kulmakunta

1. kaupungin tai kylän muista alueista erottuva alue

   Alueelle rakennettiin skeittiramppi kulmakunnan asukkaiden talkootyönä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulmɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: kul‧ma‧kun‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista kulma ja kunta

Käännökset

1. kaupungin tai kylän muista alueista erottuva alue

englanti: neighborhood

ruotsi: trakt, ort

Aiheesta muualla

• kulmakunta Kielitoimiston sanakirjassa