kulminoitua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kulminoitua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- saavuttaa huippukohtansa, huipentua
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkulmiˌnoi̯t̪uɑˣ/
- tavutus: kul‧mi‧noi‧tu‧a
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kulminoitua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F