Substantiivi

muokkaa

kumpua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kumpu

kumpua

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kummuta
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kummuta
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kummuta