kummuta

Suomi

Verbi

kummuta (74-H) (taivutus[luo])

1. nousta esiin, tulla havaittavaksi, tulvia, ryöpytä

   Kun astun raunioihin puistikon, laulu suustain kumpuaa, minut paljastaa. (H. Harma, 1976)

2. (kuvaannollisesti) aiheutua

   Tällaisesta sitten ymmärrettävästi kumpuaa monenlaisia ikävyyksiä.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kumpuaminen