havaittava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä havaita

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi havaittava havaittavat
genetiivi havaittavan havaittavien
(havaittavain)
partitiivi havaittavaa havaittavia
akkusatiivi havaittava; havaittavan havaittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi havaittavassa havaittavissa
elatiivi havaittavasta havaittavista
illatiivi havaittavaan havaittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi havaittavalla havaittavilla
ablatiivi havaittavalta havaittavilta
allatiivi havaittavalle havaittaville
muut sijamuodot
essiivi havaittavana havaittavina
translatiivi havaittavaksi havaittaviksi
abessiivi havaittavatta havaittavitta
instruktiivi havaittavin
komitatiivi havaittavine