kuseskella

Suomi

Verbi

kuseskella (67) (taivutus [luo])

1. kusta estottomasti ja holtittomasti esim. kadulle tai ruokakassiin

   Mies kuseskeli naisen ruokakassiin Turussa

   Taisto! Muista sitten, että siellä linnassa ei kuseskella portailta!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkusesˌkelːɑˣ/
• tavutus: ku‧ses‧kel‧la

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuseskeleminen