Substantiivi

muokkaa

kutia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kuti

kutia

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kutiaa
    Hän ei herkästi kutia.
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kutiaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kutiaa