Suomi muokkaa

Interjektio muokkaa

kuti

  1. (vähintään kaksi kertaa toistettuna) kutitusta ilmaiseva sana
    kuti kuti

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuti (5-F)

  1. luoti; laukaus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkut̪i/
  • tavutus: ku‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuti kudit
genetiivi kudin kutien
(kutein)
partitiivi kutia kuteja
akkusatiivi kuti;
kudin
kudit
sisäpaikallissijat
inessiivi kudissa kudeissa
elatiivi kudista kudeista
illatiivi kutiin kuteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kudilla kudeilla
ablatiivi kudilta kudeilta
allatiivi kudille kudeille
muut sijamuodot
essiivi kutina kuteina
translatiivi kudiksi kudeiksi
abessiivi kuditta kudeitta
instruktiivi kudein
komitatiivi kuteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kudi-
vahva vartalo kuti-
konsonantti-
vartalo
-

(Myös astevaihtelutonta taivutusta kutin, kutista jne. pidetään oikeana.)

Liittyvät sanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • huti kuti ‒ ohilaukaus (myös kuvaannollisesti)
  • pitää kutinsa ‒ pitää paikkansa, täsmätä

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuti Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

kuti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kutea