kuuloluu

Suomi

Substantiivi

kuuloluu

1. (anatomia) yksi kolmesta ihmisen välikorvan ontelossa sijaitsevasta kuulemiseen liittyvästä luusta. Kuuloluut ovat saaneet nimensä ulkonäkönsä perusteella niitä muistuttavien esineiden mukaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːloˌluː/
• tavutus: kuu‧lo‧luu

Etymologia

• yhdyssana sanoista kuulo ja luu

Käännökset

1. yksi kolmesta ihmisen välikorvan ontelossa sijaitsevasta kuulemiseen liittyvästä luusta

englanti: ossicle, auditory ossicle

turkki: kulak kemikçiği, kulak kemiği

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

• alasinluu, jalustinluu, vasaraluu

Kokonaiskäsitteet

• välikorva

Aiheesta muualla

• kuuloluu Kielitoimiston sanakirjassa